perjantai 13. lokakuuta 2017 | 13.43

MÄ EN PELKÄÄ SUA ENÄÄ

"Tiedättekö sen tunteen, kun saatte kylmiä väreitä jostain ihmisestä?  
Tai sen tunteen, kun joku asia tai teos saa sut vaan itkemään, etkä voi sille yhtään mitään?"



Joka kerta kun juttelen Dilemman kanssa, päätyy meidän keskustelumme tosi syvällisiin aiheisiin. Joka kerta saan kylmiä väreitä siitä, miten viisas ja syvällinen ihminen Dilemma on. Joka keskustelun jälkeen jään miettimään asioita ja aiheita joista me puhuimme, vielä moneksi tunniksi.

Voin koko sydämeni pohjasta todeta, että hän on sellainen, jonka jokainen tarvitsee elämäänsä.

Mä en pelkää sua enää -kappale on tehty perheväkivaltaa vastaan. Aiheena perheväkivalta on arka ja harvoin kukaan uskaltaa siitä avautua ja puhua.
Dilemma on kirjoittanut sanat tähän kyseiseen biisiin omien kokemuksiensa perusteella. Se kertoo  minulle rohkeudesta. Aiheena perheväkivaltaa ei pidä lähteä kaunistelemaan, eikä sitä oikein pystykään. Kun näin Mä en pelkää sua enää -musiikkivideon ensimmäistä kertaa Dilemman studiolla, pidätin itkuani. Niiskuttelin ja yritin saada sanotuksi jotain. Ainut, mitä sain suustani silloin, oli: "Ei saatana. Tästä tulee kova". Sitä se myös on. Nyt musiikkivideon monta kertaa nähneenä, yhä edelleen se osuu ja uppoaa johonkin todella syvälle. Se juuri tekee siitä täydellisen. 

Perheväkivallan kestäminen vaatii ihmiseltä sellaista voimaa, jota moni ei osaa edes kuvitella. Ihmetellään, miksei ne avaa suutaan ja miksei ne hae apua. Todellisuudessa ei ole hajuakaan niistä tunnetiloista, joita perheväkivallan kohteet käyvät läpi.
Vihaatko vai rakastatko? Arvostatko vai kuvottaako se ihminen sua? Pelkäätkö henkesi edestä vai luotatko että se loppuu kyllä ajoissa? Haluatko päästä eroon siitä ihmisestä vai etkö? Uskallatko sanoa mitä ajattelet? Miten voit auttaa? Miten piilottaa jäljet? Se halu ja usko siihen, että se ei tarkoita sitä.  
Dilemman omien sanojensa mukaan kappale on tehty työkaluksi selviytymiseen. Se onkin se näkökulma, josta halusin kirjoittaa teille.
Jos jotain olen oppinut Dilemmalta, se on anteeksi antaminen. Hän on saanut minut uskomaan, että selviytyminen lähtee siitä ja se on parasta mitä voit tehdä itsellesi. 
En ikinä sano, että perheväkivalta olisi millään tasolla hyväksyttävää. Se on kuvottavaa ja halveksuttavaa. Mietin kuitenkin perheväkivallan kohteita ja heidän selviytymistarinoitaan.
Miten ikinä voit päästä muka mistään yli jos se asia kalvaa joka päivä ja se pistää jatkuvasti vihaiseksi?
Täytyy rehellisesti myöntää, että olen menneisyydessäni kuulunut juuri niihin ihmisiin, jotka kantavat kaunaa pitkään. Niihin, jotka patovat vihaa sisällään ja purkavat sen sitten ihan vääriin kohteisiin.
Viha on tunteista pahin. Jos sitä tuntee jotain ihmistä kohtaan, se kalvaa, se ahdistaa, se satuttaa ja se saa tekemään asioita sokeasti. Ennen kaikkea se kalvaa, ahdistaa ja satuttaa kyseisen tunteen kantajaa. Joskus jopa enemmän kuin vihan kohdetta. Vaikka helppoa se ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan, antakaa anteeksi.


Photos by lovely Via Ramsten

Käykää kuuntelemassa kyseinen teos ja kertokaa omia ajatuksianne aiheesta.

xoxo eve




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä