tiistai 21. kesäkuuta 2016 | 3.55

Maha täynnä reikiä

Sain todellakin pienen pakkolevon tän kaiken menon ja vilinän keskelle.. Keskiviikkona mulla alkoi illalla olla todella outoja ja pahoja mahakipuja, mut epäilin, että kyseessä oli vaan jotain nopeesti ohi menevää. Keskiviikon ja torstain välinen yö oli kirjaimellisesti helvettiä. Maha oli niin kipeä, ettei oikeen missään asennossa pystynyt olemaan ja tuntui, että kipu vie tajun. Aamulla tämä tyttö oli lähdössä itkien kivusta töihin, kunnes Otto sanoi etten mä voinut mennä. Soitin äidille (mommy's girl..) ja hän käski meidän lähteä päivystykseen.
Päivystyksen täti tänttähäärä meinas passittaa mut kotiin ja käski ottaa yhteyttä mun omaan terveydenhuoltoon, mutta niissä kivuissa en suostunut lähtemään ja niin hän käski mun mennä viereiseen aulaan, josta "joku lääkäri varmaan tulee pian hakemaan". Siitä se mun kierros sairaalassa lähti. Lääkäriltä, päivystysosastolle, lääkärille, ultraääneen ja sieltä tehovalvontaan. Ultraäänessä multa löydettiin sappikiviä, sekä tulehtunut sappirakko. Ensin mulle annettiin antibiotteja, mutta ne ei tuntunut auttavan, joten sain passituksen leikkauspöydälle.
Olin yhteensä 28 tuntia syömättä ja juomatta, lukuunottamatta tippaa, jota sain suoneen. Mun läheisimmät tietää, että se oli mulle kyllä sen sortin henkinen kamppailu, että oksat pois. Sain ruokaa 00:30, kun mulle kerrottiin, että pääsen leikkaukseen vasta perjantai aamulla. Sappivaivat ei siinä paljon haitanneet, kunhan sain ruokaa.
Perjantai aamulla mulla oli leikkaus, joka pelotti mua oikeesti todella paljon. Ei mun mahaa oltu ikinä sörkitty millään veitsillä, vaikka paljon muuta mulle oltiinkin tehty. Mun perhe tietää myös sen, että mulla on tapana leikkauksen jälkeen herätessäni nukutuksesta, joko sanoa jotain tyhmää tai tehdä jotain tyhmää. Tällä kertaa päätin laittaa nenään tulevat hengitysavut (kutsutaan kai viiksiksi?) suuhuni.
Leikkauksen jälkeen sain tietää, että sappikivien ja sappirakon tulehduksen lisäksi sieltä oli löytynyt umpilisäkkeen tulehdus. Ne oli kaikki poistettu samassa leikkauksessa. Vietin sairaalassa vielä leikkauksen jälkeenkin aikaa, sillä olo oli todella heikko. Tällä hetkellä mulla on menossa saikku ja mahassa mulla on neljä tikattua reikää. Kävelen kyyryssä ja hitaasti sekä kipuja mulla on vielä paljon. Maailma on täynnä pahempia asioita, mutta kokemus oli mulle jotain ihan uutta.


Muilla kokemuksia sappikivistä, sappirakon tulehduksesta tai umpilisäkkeen tulehduksesta?

xoxo eve





6 kommenttia:

  1. Paljon tsemppiä ja paranemisia sulle!

    VastaaPoista
  2. Hui! Pääasia että hengissä ja yhtä kokemusta rikkaampana.
    Itselläni puhkes umpisuoli kasiluokalla. Se ei siis pelkästään tulehtunut vaan se puhkes/levis mun sisälle. Edellis iltana oksensin kaiken pihalle, seuraavana aamuna kipu paheni niin kuin joku olis kaksin käsin painanut mua mahasta.
    Sitten päivystykseen ja sieltä ambulanssilla keskussairaalaan jossa vartosin reipas 6h leikkausta. Itse en muista mitään kun mut pumpattiin niin täyteen lääkkeitä :D leikkauksen jälkeen sairaalassa melkein 2viikkoa. Mulla on diabetes nii ne halus odottaa et tulehdus arvot laskee ennen kuin mut kotiutetaan :) Yks isompi arpi alamahassa, joka nyt 6 vuoden jälkeen on haalistunut lähes olemattomaksi. Eipähän puhkea enään ikinä!
    Tsemppiä sulle toipumiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä tosi vahva! Mut joo yks hyvä puoli täs on just se, että eipähän moisten pitäis vaivata enää koskaan. Tosin sappivaivoja mulla vielä voi tulla ja uskon, että tuleekin.. Nyt jo tuntuu mahassa vähän samanlaiselta kun ennen leikkausta.. Oon kyl kans viisaana tyttönä mennyt lukemaan netistä muiden kokemuksia ja todennut, että mulla on kaikki viat mitä vaan voi olla, joten ehkä parempi et nyt vaan parantelen ensin rauhassa ja sit katotaan uudestaan :D

      Poista
  3. sappirakoton täällä kanssa. jouduin odottamaan leikkauspöydälle pääsemistä sen abouttiarallaa kaks kuukautta, ja välillä sappikohtausten takia menetin tajun kesken koulupäivän. samaoista kohin löytyy miunkin tähystys jäljet. siihen kiinnitin ekana huomiota. rintalastan alapuolella oleva arpi kaikista eniten itteä häiritsee vielä viiden vuoden jälkeenki. mutta en kyllä oo kyseistä elintä? sen jälkeen kaivannu :D pelottavaa oli kyllä, ku leikkauksen jälkeisenä yönä mie sain sellasen kohtauksen, mut onneks sitä lääkettä saa suonensisäsestikki ni olo oli hetkessä jo hyvä! hahah mikä raamatunpitunen teksti tästä tuli xdd apua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi odottaminen on kyl ihan hullua. Sulla se tosin kesti tosi paljon kauemmin, mut mullakin toi 24h oli ihan kamalaa ni mites toi sun kaks viikkoa sitten, huhhuh en olis varmaan kestänyt. Ja joo mullakin toi rintojen alapuolella oleva leikkaushaava on kaikkein isoin, joten siitä tulee kyllä varmaan olemaan vähän harmia. Oliko sul mitään ongelmia leikkauksen jälkeen tai viikkoina sen jälkeen?

      Poista

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä